Auttava käsi on kiinni omassa olkapäässä!

Miksi joku ei hoida tätä asiaa? Tämän kysymyksen olemme tottuneet esittämään niin hyvin, että se koskee jo omiakin työtehtäviä ja läheisiämme. Eräs ystäväni totesi asiasta keskustellessa, että meille on opetettu, että jos nenästäsi valuu räkää, älä tee mitään. Sen pyyhkiminen kuuluu jollekin liitolle.

Uusi elämäntapamme on syödä velaksi ja teettää kaikki toisella. Tähän liittyy myös se, että joku muu on vastuussa minusta. Eilen tuli ohjelma, jossa vangit saivat prime time-aikaan valitella, miten kamalaa on kun lapsikin pitää tavata vankilassa niin, että pleksi on välissä. Pari asiaa tulee mieleen.  Ensinnäkin pleksi johtuu vangeista itsestään. Lapsi olisi oiva reitti kuljettaa huumeita vankilaan. Jos iskä tai äippä ei itse haluaisi, kingi kyllä motivoi. Toisekseen tulee mieleen vanha ammattikonnien sanonta: if you can’t do the time, don’t do the crime.

Talouden ehkä pysyväksi jäävässä epävarmuudessa on hyvä puolensa. Joudumme palaamaan aikaan, jolloin jokainen joka pystyy, vastaa onnestaan ja läheistensä onnesta itse. Luulenpa, että se tekee meistä tyytyväisempiä!