01 loka Uusi Suomi
Hyvinvointivaltiomme taitaa nyt näyttää todellisen luontonsa. Ihmisten holhoaminen ja työnteon pitäminen ihmisten kiusaamisena näyttää tulevan tiensä päähän. Kansaa näyttää kuohuttavan ja pöyristyttävän ihan kaikki.
Mutta ajassa alkaa näkyä myös myönteisiä asioita. Ihmiset alkavat ottaa vastuuta, paitsi itsestään myös muista. On mielenkiintoista nähdä, minkä suunnan kansana valitsemme. Pystymmekö purkamaan sääntelyn ja vanhat rakenteet, jotka näyttävät olevan pystyssä vain itsensä takia. Jos uskallusta löytyy, pystymme vielä uusiutumaan ja oikeasti hyödyntämään sen, mitä meillä on.
Jollemme pysty, tästä maasta ei pitkään aikaan tule mitään. Olemme saari, joka on täysin riippuvainen muista niin elintasossamme kuin turvallisuudessamme. Emme ole koskaan päättäneet esimerkiksi sodasta ja rauhasta itse, vaan olemme aina joutuneet virran mukana minne milloinkin. On huomattava, että vaikutusmahdollisuutemme ovat suurimmillaan silloin, kun virtaus on vielä heikko. Nyt on aika sekä taloudessa, yhteiskunnan rakenteissa ja myös turvallisuusratkaisuissa tehdä ihan omia päätöksiä. Päättäjillä on äänestäjien mandaatti, sitä pitää käyttää. On selvästi nähtävissä virtauksen kiihtyminen!
Sääntelyä voimme purkaa ihan itse ja tehdä maastamme vähemmän ahdistavan ja innovatiivisemman paikan, jos vain haluamme. Haasteenamme siis on puolueiden ja hallinnon rakentama koneisto, joka pitää meitä vain resurssinaan itseään varten. Eivät ainakaan minun verorahani ole kunnan ja valtion rahaa, ne ovat minun investointini tähän yhteiseen omaisuuteen ja sen palveluihin. Haluan sijoitukselleni paremman tuoton.