18 helmi Oi maamme Suo
Maahan tapellaan verissäpäin uutta maakuntamallia. Himmelit ovat menneet sekaisin ja niiden tarkoitus on eri kuin kerrotaan. Olennaista ei ole kevyt ja toimiva valtion ja kuntien johtamisjärjestelmä, joka kykenee suorittamaan ja kilpailuttamaan kansalaisten tarvitsemat hallinto- ja sote-palvelut, sekä on pakotettu viivytyksettä toteuttamaan poliittisen päätöksen. Olennaista on se, kuka saa minkäkin himmelin, budjetin ja verotusoikeuden sekä tietenkin kivan viran, kun jää pois politiikasta.
Niinsanotuilta johtajiltamme jää huomaamatta se, että kun kukaan ei johda arkea eikä pysty kohtaamaan talous- ja turvallisuushaasteita, maa on romahtamassa alta. Ammattikouluista valmistuu osaamatonta väkeä työmarkkinoille, maa on hybridisodankäynnin kohteena (kuten muukin EU), rahat loppuivat jo vuosia sitten, kaduilla partioivat hyvin organisoidut ja johdetut uudet poliittiset liikkeet, poliisi palvelee enää vain taajamissa, vain muutaman esimerkin mainitakseni.
Tähän meidät on tuonut toisaalta korkeasti koulutettujen ihmisten hyvä tahto ja toisaalta lapasesta lähtenyt häikäilemätön oman edun tavoittelu kaikessa julkisessa toiminnassa. On hauskaa, että maamme on vähiten korruptoituneita valtioita maailmassa. Olisikohan korruption käsite mietittävä tuossakin arvioinnissa uudelleen? Ehkä Suomme onkin kleptokratia?
Tähän ei ole ilmeisestikään tulossa muutosta. Saattaisi olla parasta ottaa lisää velkaa, jotta maa menee selvitystilaan nopeammin. Saneerauksessa voi olla sitten uusi alku. Siinä päättäjä voi repiä vaatteensa kansan edessä ja sanoa, ettemme voi mitään, kun ilkeä kapitalisti ei anna meille rahaa. Sillä tavalla voi poliittinen ura kivasti jatkua.
Kreikassa voidaan sitten lukea lehdistä, mitä kaikkea hassua suomalaisessa hallinnossa olikaan.