23 maalis Itsepuolustuksen kouluttamisesta
Kamppailija ja yleiset oikeudet väkivalta- ja voimankäyttötilanteissa
Erilaisten itsepuolustuskurssien yleistyessä päätin hieman kirjoittaa kamppailulajien suhteesta väkivaltaan siten, kun olen sen kokenut 35 vuoden työ- ja 40 vuoden treenikokemuksella.
Kamppailijalla on kyky, muttei kokonaishallintaa
Kamppailu-urheilijalle muodostuu harrastuksessaan kyky vaikuttaa vastustajaan myös tatamin tai kehän ulkopuolella. Jos tekniikka toimii kilpailussa, toimii se kadullakin. Fyysinen kunto ja taito ovat kuitenkin vain väkivaltatilanteen osatekijöitä.
Merkittävimpiä eroja kontaktiurheilun ja katuväkivallan välillä ovat mielestäni mm.
- Ymmärryksen puuttuminen. Oma usein tosikin käsitys omien taitojen ylivertaisuudesta suhteessa vastustajaan on riskitekijä. Tilannetta saattaa pitää verrannollisena sääntöjen mukaiseen kamppailutilanteeseen, jossa jotenkin ratkottaisiin paremmuutta. Tätä käsitystä esiintyy myös voimankäyttökouluttajilla. Eräällä voimankäytön kurssilla kouluttaja sanoi meille kurssilaisille: ”minä ottelen ketä tahansa teitä vastaan”. Olikohan kouluttaja sisäistänyt, mitä opetti?
- Vastustajan päämäärä väkivaltatilanteessa on vahingoittamalla alistaminen -tai jopa surmaaminen, ei voitto paremmuuden selvittämiseksi.
- Tilanteen kehittymisen ja vammojen syntymisen nopeus. Hyökkäys on silmitön ja suuntautuu usein urheilijalta kiellettyihin kohteisiin, joita ei välttämättä osaa suojata, eikä itse niihin tehokkaasti hyökätä. Lajeissa, joissa näihin kohteisiin hyökkääminen on pääasia, jätetään hyökkäykset ilmeisistä syistä tekemättä täydellä voimalla loppuun asti. Eräs yhtiön työnhakija kommentoi osaamistaan haastattelussa: ”Minä osaan tyrmätä yhdellä lyönnillä. Tietenkään meillä ei saa tyrmätä ketään, koska se on ihmiselle vahingollista”. Jäin miettimään, mihin kokemukseen käsitys osaamisesta perustuu.
- Oma loukkaantuminen ei merkitse tilanteen päättymistä, vaan se voi olla vasta alku. Ilman suojia, kuten nyrkkeily- tai grapplinghanskoja, lyöjä voi itse loukkaantua vastustajaa pahemmin. Murtuneilla rystysillä tai kämmenen/ranteen luilla on vaikea jatkaa kamppailua. Vastustaja jatkaa silti.
- Antautumismerkkien merkityksettömyys. Antautuminen ja alistuminen tilanteessa voi kiihdyttää väkivaltaa. Vastustajasta irtipäästäminen tilanteessa, jossa hänen väkivaltaisen käyttäytymisensä tilannetekijät ovat edelleen olemassa, johtaa uuteen hyökkäykseen.
- Vastustajien ja sivullisten lukumäärä ja roolit ovat epäselvät, ja ne voivat muuttua tilanteen aikana.
- Katuväkivalta on yleensä aseellista lyömä-, terä-, kaasu- ja myös ampuma-asein. Aseisiin turvaudutaan myös, kun ensin on ”hävitty reilu kamppailu”.
- Tuomarointi tapahtuu myöhemmin esitutkinnan ja oikeusprosessin aikana, jolloin kamppailu ”tapahtuu uudestaan” paitsi vastustajaa, myös syyttäjää vastaan.
- Tapahtumapaikka ei ole turvallinen; pimeys, kova, kalteva, liukas alusta, lasinsirut, ajoneuvoliikenne tms.
Laki
Juridisesti itsepuolustus on sallittu tilanteessa, jossa puolustusteko on tarpeellinen ja lievin keino torjua oikeudeton hyökkäys. Laki ei varsinaisesti edellytä pakenemista, mutta mahdollisuutta välttää tilanne arvioidaan poikkeuksetta jälkiprosessissa. Tilanteissa pitää myös tehdä nopeasti seurauksiltaan suuria päätöksiä, mutta niitä arvioidaan kaikessa rauhassa sellaisten henkilöiden toimesta, jotka eivät ole kokeneet itse tilannetta, taikka yleensäkään ymmärrä väkivaltatilanteiden dynamiikkaa. ”Itsepuolustusoikeus” ei myöskään ole absoluuttinen, vaan suhteellinen hyökkäyksen vaarallisuuteen nähden.
Tilannetta kannattaa välttää
Itsepuolustustilanteeseen joutumista kannattaakin välttää mahdollisimman pitkälle, koska pelissä on aina kaikki; oma elämä ja terveys, maine, vapaus ja varallisuus. Helpolta näyttävä tilanne eskaloituu hetkessä. Yksikin isku voi paitsi tappaa, myös vammauttaa, jolloin itseään puolustanut voi joutua maksamaan vaikkapa arvioitua ansionmenetystä satoja tuhansia. Ainoa positiivinen asia, mitä voit saavuttaa, on se, että saat pitää edellä mainitut. Ei siis mitenkään kovin hieno ja tavoiteltava juttu.
Hätä ei lue lakia, vaikka tuomari myöhemmin lukeekin
Tilanteessa, josta ei pääse pois, ja jossa oma henki ja terveys näyttää olevan välittömässä vaarassa, kannattaa kuitenkin työntää juridiikka sivuun ja torjua hyökkäys kaikin voimin ja kaikin keinoin. Hangenvaarallisen tilanteen jälkeen on parempi olla kolmen edessä tuomiolla, kuin kuuden kantamana.
Joutuessasi hyökkäyksen kohteeksi:
-jos mitenkään mahdollista, irtaudu tilanteesta ja soita 112,
-torju hyökkäys niin, että se pysähtyy kerralla, mutta suhteessa hyökkäykseen. Hokutoryu -tekniikat usein vastaavat hyvin suhteellisuusperiaatteeseen. Esimerkiksi ikkyu ei helposti vahingoita vastustajaa, mutta sallii paitsi hyökkääjän hallinnan, myös ympäristön tarkkailun,
-vältä päähän kohdistuvaa väkivaltaa, paitsi jos henkesi on välittömässä vaarassa ja hyökkääjän toiminnan pysäyttäminen heti on välttämätöntä,
-vältä hyökkääjän heittämistä tai kaatamista niin, että pää osuu maahan/seinään/pyörätelineeseen tms.
-jos henkilö hyökkää terä- tai lyömäaseella, taikka tavoittelee sellaista, ymmärrä tilanteen hengenvaara.
-älä piittaa antautumismerkistä tai -puheesta. Kun saat hyökkäyksen torjuttua, pidä hyökkääjä fyysisesti hallinnassa poliisin tuloon asti, tai irtaudu paikalta. Älä jää hyökkääjän ulottuville, hyökkäys todennäköisesti uusiutuu, jos sen mahdollistat -ihmiset suuttuvat kun niitä lyödään.
-heti kun tilanne sallii, tarkkaile onko muita hyökkääjiä. Älä piittaa kenenkään puheista, vaan katso, mitä henkilö tekee.
-kerro poliisille puolustautuneesi hyökkäystä vastaan. Anna itsellesi kuitenkin aikaa vastata tarkempiin kysymyksiin avustajan kanssa. Sinun on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa tilanteessa, taikka heti sen jälkeen. Hyvää tarkoittava, asiantuntematon ja hermostunut avuliaisuus kysymyksiin vastaamisessa menee helposti pieleen.
-vaikka kaikki tuntuu menneen hyvin, ota aina väkivaltatilanteisiin perehtynyt asianajaja mukaan kuulusteluihin. Tämä myös silloin, kun sinua ei epäillä rikoksesta.
Kun pitää puuttua, vaikket ole hyökkäyksen kohteena
Voimankäytöstä puhutaan silloin, kun sinulla on oikeus käyttää voimaa jonkin oikeustilan palauttamiseksi tai rikoksentekijän kiinni ottamiseksi. Voimankäyttötilanne, jossa aloite on sinulla, ei siis ole itsepuolustustilanne. Jokaiselle kuuluvissa yleisistä oikeuksista säädetään pakkokeinolaissa.
Kun voimaa käytetään ammatissa, jossa on erillinen säädökseen perustuva oikeus voimankäyttöön, kuten opettajat, järjestyksenvalvojat, vartijat, poliisit, sotilaat ja niin edelleen, antaa työnantaja tehtävien suorittamiseen koulutuksen. Jos se on mielestäsi puutteellista, hanki lisää osaamista. Voimankäyttötilanteissa oma ”lisäksi osaan tällaisen tekniikan” -soveltaminen voi helposti johtaa moitittavuuden lisääntymiseen. Ilman työn tuomaa toimivaltaa yleisillä, kaikille kuuluvilla oikeuksilla toimiessa voimakeinojen käyttö on lievää, yleensä vammoja aiheuttamatonta kiinni pitämistä, taikka vaikkapa oman polkupyörän takaisin ottamista varkaalta tilanteessa, jossa poliisin välitöntä apua ei ole saatavilla. Yksi voimankäytön onnistumisen edellytyksistä on kyky säilyttää harkinta koko tilanteen keston ajan.
Lopuksi
Kovakaan kamppailu-urheilu ja väkivalta eivät ole lainkaan sama asia. Kamppailutaito antaa kykyä, muttei kokonaisosaamista. Pysy erossa väkivallasta, jos vain voit. Ja jos työsi sinut vaikkapa opettajana siihen velvoittaa, perehdy tarkoin siihen, mitä se tarkoittaa. Esimerkiksi opettajat näyttävät usein olevan tuomiolla, vaikka pyrkivät järjestystä luokkaan palauttaessaan hyvään.
Aihetta sivuaa myös aiempi kirjoitukseni ”Kurin merkitys kamppailijalle”, joka löytyy Hokutoryu.com -sivustolta.
Mika Kolehmainen
vastaava hoitaja, Kuopion Vartiointipalvelu Oy 1993-
Renshi 5. Dan Hokuto ryu Ju-Jutsu 1984-
Tämän kirjoituksen lainkohdat (voimassa syksyllä 2022):
Rikoslaki 4L
4 § (13.6.2003/515)
Hätävarjelu
Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.
Jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet olivat sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin.
Pakkokeinolaki
1L 5 §
Itseapu
Rikoksen kautta menetetyn tai muuten kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava toimivaltaisen viranomaisen apuun. Toimet tällaisen omaisuuden takaisin ottamiseksi ovat kuitenkin itseapuna sallittuja, jos:
1) omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua; tai
2) menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.
Edellä tarkoitetuissa tilanteissa saa käyttää sellaisia omaisuuden takaisin hankkimiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tapahtuneen oikeudenloukkauksen ilmeisyys sekä uhkaavan oikeudenmenetyksen suuruus ja todennäköisyys.
Rangaistavasta omankädenoikeudesta säädetään rikoslain (39/1889) 17 luvun 9 §:ssä.
2L 2 §
Yleinen kiinniotto-oikeus
Jokainen saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun rikoksesta epäillyn, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos.
Jokainen saa ottaa kiinni myös sen, joka viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan on pidätettävä tai vangittava.
Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisimiehelle.
2L 3 §
Voimakeinojen käyttö
Jos kiinniotettava yleisen kiinniotto-oikeuden käyttämisen yhteydessä tekee vastarintaa tai pakenee, kiinniottaja saa käyttää sellaisia kiinniottamisen toimittamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvostellen puolustettavina, kun otetaan huomioon rikoksen laatu, kiinniotettavan käyttäytyminen ja tilanne muutenkin.
Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa ja 7 §:ssä.